Kauhajoki ei onnistunut lopulta mestaruutensa uusimisessa, mutta takamies Severi Kaukiainen näkee kaudessa monia onnistumisia. Hän itse sai palkintokaappiinsa yhtä aikaa tunnustuksen sekä vuoden pelaajana että vuoden kuudentena pelaajana.

Kauhajoen kausi 2022–23 muistetaan kotimaan koripallopiireissä vielä pitkään. Menestystä tuli niin FIBA Europe Cupissa kuin miesten Korisliigassakin, mutta runkosarjavoitostaan huolimatta Karhu ei pystynyt enää tänä vuonna mestaruuttaan uusimaan.

Sen sijaan joukkueen takamies Severi Kaukiainen pokkasi hopeamitalinsa oheen korkeimman tunnustuksen, jota yksilötasolla voidaan antaa: hänet valittiin Korisliigan vuoden pelaajaksi.

– Nyt kun pöly on vähän laskenut, alkaa vihdoinkin arvostaa kaikkea sitä, mitä kauden aikana saavutimme. Sitä kuinka hyvin menestyimme yhtä aikaa sekä europeleissä että Korisliigassa, vaikka ottelutahti oli todella kova ja kohtasimme vaikeita väsyneitä hetkiä. Silti voitimme runkosarjan kotimaassa ja pääsimme kamppailemaan mestaruudesta finaaliin saakka. Totta kai se harmittaa, että kaikkein korkein tavoitteemme jäi saavuttamatta, mutta isossa kuvassa onnistuimme aika monella tavalla, Kaukiainen kertaa Koripalloliiton tiedotteessa.

Valinta niin sanotuksi MVP:ksi eli vuoden pelaajaksi saattoi itsessään tulla yllätyksenä, mutta Kaukiainen oli jo ennen siitä kuulemista ehtinyt kelata kasettia taaksepäin ja analysoida suorituksiaan.

Pelaajan tilastokorttiin kertyi runkosarjan aikana 13 pistettä, 2,5 levypalloa, viisi koriin johtavaa syöttöä ja 1,1 riistoa ottelua kohden, ja kaikki nämä saavutukset kertyivät keskimäärin 24 minuutin peliajalla.

– Kun jo kauden lopussa pohdin sitä, miten itse olin suoriutunut ja kuinka paljon olin mennyt pelaajana eteenpäin, osasin olla kyllä tyytyväinen ja ylpeä. Mutta nyt kun asiaan saa vahvistuksen vielä valmentajilta ja pelaajilta tällaisen tunnustuksen muodossa, niin tuntuuhan se hyvältä. Ei sitä pelaajankaan aina tarvitse vain nöyristellä, vaan eiköhän tässä vaiheessa jo saa tuntea vähän ylpeyttä työstään.

Ja niin saakin. Siitä kaikki varmasti ovat samaa mieltä. Erityisesti tällaisessa tilanteessa, kun palkinnossa on vielä hyvin poikkeuksellinen lisämauste mukana: vuoden kuudes pelaaja.

Ei ole alkuunkaan tavanomaista, että sama pelaaja voittaa yhtä aikaa sekä vuoden pelaajan että vuoden kuudennen pelaajan palkinnon. Jälkimmäisenä mainittu meriitti kuitenkin vaatii, että pelaajan on täytynyt tulla vähintään puolissa otteluista peliin penkiltä, eikä moni tähtipelaaja työskentele sellaisessa roolissa.

Kaukiaisella kuitenkin oli oikeus molempiin palkintoihin päättyneen kauden osalta.

– Tämä yhdistelmä on varmaankin se harvinaisin mahdollinen, mutta se kertoo ennen kaikkea siitä, kuinka laadukas kokoonpano meillä tänä vuonna oli. Kun runko on leveä, niin jonkunhan sieltä penkiltä on pakko tulla. Ei se minua ole haitannut.

Kaukiaisen ohella Kauhajoen takakentällä kiersivät Henri Kantonen ja Cameron Jones. Avauksen ja vaihdon roolit jakautuivat kolmikon kesken pitkälti niin sanottujen match-upien mukaan eli sen perusteella, kuka milloinkin soveltui parhaiten pelaamaan vastustajan vastaavan pelipaikan pelaajaa vastaan.

– Vaihtomieskin pystyy vaikuttamaan peliin todella paljon. Monet roolit avausviisikon ulkopuolella ovat hyvin merkittäviä, ja itse toisaalta myös tykkään siitä ulottuvuudesta, että voin kentän laidalla lukea peliä ja tutkia vastustajan strategian toteutusta jo vähän ennakkoon. Sitten kun pääsee itse kentälle, tietää heti ensimmäisestä askeleesta alkaen, mitä on vastassa.

Kaukiainen kuuluu kesäkuun Susijengi Rising Stars -leiritykseen, joka kohtaa juhannusviikolla kotiturnauksessa Latvian ja Viron.

Lähde: Koripalloliiton tiedote

Aiheet Kaukiainen Severi Pääuutiset