Takamies palannut Susijengin vahvuuteen kolmen vuoden tauon jälkeen – ”Koen kehittyneeni tosi paljon”

Susijengi on saanut vahvuuteensa tervetulleen paluumuuttajan, kun Salon Vilppaan kasvatti ja tuore Espanjan kakkosliigan mestari Roope Ahonen, 31, on vetänyt susipaidan ylleen kolmen vuoden tauon jälkeen. Kuin varkain eurokenttien konkariksi varttunut Ahonen kertoo palavansa halusta tuoda taitonsa ja kokemuksensa maajoukkueen käyttöön.

Ahonen nähtiin edellisen kerran susikokoonpanossa kesällä 2018, jolloin Susijengi kohtasi MM-karsintojen vierasottelussa Tshekin.

Ahosen oli määrä vetää sinivalkopaita ylleen myös helmikuun 2020 EM-karsintaikkunassa, mutta tuolloin CB Breogania Espanjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla edustanut Ahonen joutui koko loppuvuodeksi sairaslomalle polvivamman vuoksi. Pitkän kuntoutuksen johdosta myös kaksi muuta vuosien 2020–21 EM-karsintaikkunaa jäivät Ahoselta väliin.

– Tällä hetkellä tähtäimessä on saada jalka sataprosenttiseen kuntoon ensi kautta varten. Treenaan osittain jengin kanssa ja vedän omia juttujani siinä ohessa. Tuntuu tosi siistiltä olla taas mukana remmissä, Ahonen kertoo Koripalloliiton tiedotteessa.

Ammattilaisurheilun maailma tunnetaan raadollisuudestaan, mutta Ahoselle ammattilaisuus näytti pehmeämmät kasvonsa, kun CB Breogan allekirjoitti jatkosopimuksen suomalaistakamiehensä kanssa vain kuukausia alkuvuoden 2020 loukkaantumisen jälkeen.

Pitkän kuntoutuksen jälkeen muodostuikin kevät 2021 Ahoselle varsinaiseksi tuhkimotarinaksi, kun hän sairastuvalta palanneena kasvoi merkittäväksi roolipelaajaksi Espanjan kakkosliigan mestaruuteen ja liiganousuun kautensa päättäneessä Breoganissa.

– Iso kiitos kuuluu Breoganille ja seuran päättäjille siitä, että he tahtoivat tehdä kanssani jatkosopimuksen kolme kuukautta leikkaukseni jälkeen. Olin itse aika varma siitä, että diiliä ei olisi syntynyt, mutta he luottivat minuun sen perusteella, mitä olivat minulta nähneet ennen loukkaantumista, Ahonen muotoilee.

– Paluuni jälkeen valmentaja kysyi minulta suoraan, että voinko pelata isompia minuutteja pallottomassa roolissa ja auttaa luomaan siten lisätilaa kentällä. Vastasin, että ei ongelmaa ja teen täsmälleen mitä joukkue tarvitsee, ja kausihan päättyi oikein hyvin.

Vaikka suomalaisyleisö ei ole Ahosta kesän 2018 jälkeen nähnytkään, on veteraanipelaajaksi kasvaneen maajoukkuemiehen kehityskäyrä ollut yhä nouseva. Suurimpia syitä kehitykseen on se, että Ahonen on saanut pelata ja menestyä nyt jo neljällä perättäisellä kaudella Espanjan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla eli ”Euroopan parhaassa kakkosliigassa”.

– Koen kehittyneeni kolmessa vuodessa tosi paljon niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen saanut treenata kovaa ja paljon ja pelata eri rooleissa. Puolustukseni on kehittynyt ja ikä on tuonut mukanaan rauhallisuutta ja itsevarmuutta. Espanjassa pelataan kovaa ja nopeasti ja se on just mun tyylistä peliä.

Ahonen palaakin Susijengin takakentälle mielenkiintoisissa asetelmissa. Karsinnat pääsystä syksyn 2023 MM-kisoihin käynnistyvät marraskuussa ja vuoden päästä tiedossa on varsinaiset ruuhkaviikot kaksine MM-karsintaikkunoineen ja syyskuun EM-kisoineen.

Joukkueen pelinrakentajaosastolla paljon lepää edelleen Petteri Koposen varassa ja Jamar Wilsonin taidot tunnetaan, mutta myös mm. Ilari Seppälä, Henri Kantonen, Lassi Nikkarinen, Edon Maxhuni ja Andre Gustavson ovat osoittaneet viime vuosina ratkaisuvalmiuttaan.

– Nämä nuoret kaverit ovat edustaneet Suomea tosi mallikkaasti viime vuosina. Mun pyrkimys on auttaa nuorempiani tuomalla kokemukseni jengin käyttöön siinä roolissa, minkä valmentajat mulle parhaaksi näkee, Ahonen arvioi.

Unohtaa ei sovi sitäkään, että Ahonen on kirjauttanut tähän mennessä ansioluetteloonsa jo kahdet arvokisat Susijengin kanssa – vuosien 2013 ja 2015 EM-kisat, joista erityisesti ensimmäiseksi mainitut Koperissa ja Ljubljanassa ovat palanneet hänen mieleensä tasaisin väliajoin.

– Jotenkin se varsinainen susibuumi lähti sieltä. Hanno (Möttölä) ja Teemu (Rannikko) olivat vielä mukana, huikea fanilauma kannusti meitä Koperissa, haettiin isoja voittoja, Ahonen hymyilee.

– Arvokisajoukkueeseen pääseminen on aina iso kunnia ja jotenkin uskon, että näin vanhempana sellaista mahdollisuutta arvostaisi vielä aiempaakin enemmän.