Susiladiesin konkari voitto mielessä EM-karsintoihin – ”Meidän on pyrittävä nopeaan peliin”

Lähes vuosikymmen sitten Susiladies-debyyttinsä tehnyt kotkalaisen koripallokoulun kasvatti Linda-Lotta Lehtoranta, 29, on omaksunut lennosta maajoukkueen kokeneimman pelaajan roolin niin pelikentällä kuin sen ulkopuolellakin. Marraskuun Portugali-voitto oli Lehtorannan mukaan selkäranka, jonka varaan nuori joukkue rakentaa helmikuun karsintahuipennuksen.

Vielä vuosien 2017–18 EM-karsinnoissa Susiladiesin kokeneimman pelaajan ja henkisen johtaja valtikkaa kantoi yksinoikeudella elävä legenda Taru Tuukkanen.

Tuukkasen vetäydyttyä maajoukkueympyröistä otti ”kylänvanhimman” tehtävän vastaan nyt huipentuviin vuosien 2019-21 EM-karsintoihin ensi lokakuussa 30-vuotispäiviään viettävä Lehtoranta.

– En ajatellut olevani 29-vuotiaana joukkueen vanhin pelaaja. Mutta onhan tämä mielenkiintoista ja erilaista. Jengi on keski-iältään niin nuori, että mun pitää olla kaksin verroin esimerkillinen, hän hymyilee.

Meriittejä Lehtorannalla on siinä määrin, että häntä voi perustellusti kutsua veteraaniksi. Naisten Korisliigassa hän ylsi rotaatiominuuteilla ensimmäisen kerran jo kaudella 2009–10 ja vuoden puolustuspelaajaksi hänet on nimetty kolme kertaa. Korisliigan lisäksi Lehtoranta on kerryttänyt lisämeriittejä Saksan, Belgian ja Tshekin liigoissa.

Mitä johtajuuteen tulee, Suomen mestaruuksiin päättyneet pelikaudet 2017–18 ja 2018–19 olivat hänen mukaansa ensiarvoisen tärkeitä etappeja matkalla nykyiseen asemaan Susiladiesissa.

– Olen saanut pelata Peli-Karhuissa isossa johtavassa roolissa ja joukkue on menestynyt. Se on tuonut itsevarmuutta liiderin rooliin myös maajoukkueessa.

Suomen tyttömaajoukkueet ovat viime vuosina menestyneet omissa junioriturnauksissaan, ja Suomesta on lähtenyt kiitettävästi nuoria pelaajia Yhdysvaltain NCAA-liigaan ja Euroopan ammattilaiskentille kasvamaan korkoa. Nuorten menestysvuosien myötä myös Susiladiesin pelitapa on hioutunut vuosien aikana nopeammaksi ja ärhäkämmäksi.

Vielä vuosien 2017–18 EM-karsinnoissa palaset eivät loksahtaneet täysin kohdalleen, mutta viimeisessä kolmessa EM-karsintaottelussa sekä kesän 2020 Latvia-maaotteluissa Susiladies on osoittanut olevansa matkalla todelliseksi tekijäksi eurooppalaisessa koripallossa.

– On ollut hieno juttu, että tytöt ovat viime vuosina menestyneet niin hyvin ja että meillä on niin paljon tulevaisuuden pelaajia ulkomailla, Lehtoranta pohtii.

– Marraskuun Portugali-voitto oli meille kaikille tosi iso helpotus ja oivallus, että tähän asti tehty työ alkaa kantaa hedelmää. Koris on lajina muuttunut koko ajan nopeammaksi ja sitä myötä mekin ollaan nopeutettu peliämme. Mitä enemmän yhteisharjoituksia ja pelejä on takana, sitä paremmalta systeemi tuntuu.

Erityisen makealta nykyhetki tuntuu Lehtorannasta kymmenen maajoukkuevuoden jälkeen. KTP:n kasvatti debytoi naisten maajoukkueessa toukokuussa 2011 ja on siitä asti ollut Susiladiesin vakiokasvo.

– Juuri mitään muita muistikuvia ei ole, kuin että Tikkurilassa oltiin, Koskisen Tommi valmensi, jengissä oli Taru (Tuukkanen) ja Reetta (Piipari) ja Didi (Pounds) ja Stenin sisarukset (Tiina ja Minna) ja valtavasti jännitti, Lehtoranta naurahtaa.

EM-karsintojen G-lohkon suuri ennakkosuosikki Belgia johtaa lohkoa puhtaalla pelillä ja on kisapassinsa jo leimannut. Tästä huolimatta Belgia saapuu karsintoihin ykkösnyrkillään ja kohtaa Susiladiesin torstaina. Karsintojen päätösottelussa Susiladiesia vastaan saapuu puolestaan lohkon kakkossijaa emännöivä, Alina Iagupovan johtama Ukraina.

Vaikka Susiladiesin mahdollisuudet selvitä lohkon kakkossijalle ja sitä kautta kisoihin ovat enää teoreettiset, kertoo Lehtoranta joukkueen nälän kasvaneen syödessä.

– Me pelattiin edellisessä ottelussa Belgiaa vastaan parhaimmillamme tosi hyvää koripalloa, vaikka takkiin tulikin. Ja Ukraina haastettiin vahvasti samalla kentällä, vaikka Awak (Kuier) olikin sivussa. Kaikki muut pelaajat nostivat Awakin puuttuessa omaa tasoaan ja siitä pyritään jatkamaan, Lehtoranta lupaa.

– Meillä on taas kaksi erinomaista eurooppalaista korismaata vastassa eikä mitään hävittävää. Meidän on pyrittävä nopeaan peliin ja fiksuihin ratkaisuihin. Luotetaan omaan puolustukseen ja siihen, että heitto uppoaa. Erityisesti Ukrainaa vastaan on aika paljon hampaankolossa.