Olivier Nkamhoua, 19, oli pikkupoikana silkkaa rämäpäisyyttä ja raaka urheilullisuutta. Nkamhoua ja hänen pitkäaikainen juniorivalmentajansa Eero Levä käyvät lävitse HNMKY-kasvatin tarinan Hotel Arthurin liikuntasalista Tennesseen Thompson–Boling Arenalle.

Nkamhoua katosi vain toviksi suomalaisten koripallofanien tutkasta, mutta silti moni haroi hiuksiaan, kun Tennesseen yliopisto tiedotti antaneensa koripallostipendin ensimmäistä kertaa suomalaiselle pelaajalle historiassaan. Sen sijaan, että Nkamhoua olisi siirtynyt Yhdysvaltojen yliopistosarjaan nykyajan perinteistä reittiä suoraan Suomesta, hän kulki omia polkujaan.

Suomalaisen äitinsä kanssa pääkaupunkiseudulla kasvanut Nkamhoua lähti ensimmäisen lukiovuotensa jälkeen isänsä Christian Nkamhouan luokse asumaan Marylandiin. Kamerunilainen isä pelasi 2000-luvun alkupuolella FoKoPossa, Visa-Basketissa, Team Componentassa ja Rekolan Urheilijoissa voittaen divarin levypallotilaston kahdesti.

– Ekan lukiovuoden olin Märskyssä, mutta en päässyt HBA:n rosteriin, mikä iski aika pahasti. Pääsin kuitenkin Namikan kanssa pelaamaan. Olin aina halunnut päästä jenkkeihin, koska täällä sinut nähdään nopeammin ja skoutit on ympärillä. Ei ole mitään HBA:ta vastaan, mutta halusin löytää oman reitin. Samaan aikaan isä oli muuttamassa tänne ja olimme aina puhuneet, että jos pääsisi asumaan isän kanssa, Nkamhoua kertoo Koripalloliiton tiedotteessa.

Nkamhoualla oli kaksi vuotta aikaa vakuuttaa kykyjenetsijät ja ansaita stipendi. Suurin osa hänen juniorivuodestaan Richard Montgomery High Schoolissa meni hukkaan, kun Nkamhoua mursi jalkansa.

– Ei ollut yhtäkään tarjousta alla ja kyllä se vähän otti tunteisiin. Mutta älysin, että ei se itkemällä tai valittamalla parane. Siirsin kaiken huomion siihen, että olen sataprosenttisessa kunnossa, kun pääsen pelaamaan.

Koulu vaihtui Bishop Walsh Schooliksi, jota valmensi Kevin Durantin vanha high school -koutsi Dan Prete. Seniorikauden alku oli tunnustelua AAU-kesän jälkeen, mutta kauden edetessä pelirytmi löytyi kovan treenaamisen kautta.

Sama pelirytmi säilyi, kun eteen tuli maan parhaita high school -joukkueita ja korkealla valtakunnallisesti rankattuja yksilöitä.

– Sen jälkeen koulut alkoivat kiinnostua ja tarjouksia alkoi tulla. Sitten piti vain valita, Nkamhoua muistelee.

Samaan aikaan Marylandistä lounaaseen Tennessee Volunteers pelasi yhtä kaikkien aikojen parasta kauttaan: 31 voiton ja kuuden tappion kauteen mahtui mm. 18 ottelun mittainen voittoputki. Vols eteni NCAA:n lopputurnauksessa kuudentoista parhaan sakkiin, Sweet Sixteeniin, mutta hävisi jatkoaikatrillerin Purduelle.

– Juuri pari päivää ennen tarjousta tsiigasin TV:stä, että olisi hienoa pelata tuommoisessa paikassa. Omia unelmia on ollut Kentucky, Duke, UCLA ja Tennessee on just sitä samaa tasoa. Sitten kun tapasin koutsit, niin tiesin, että nämä kertoo suoraan, että miten sinusta tulee parempi pelaaja.

Kun katsoo Nkamhouan nykyistä 203-senttistä ja 102-kiloista vartta, niin ei voi olla ajattelematta, että nuorimies on kuin tehty pelaamaan koripalloa. Ammattilaiskoripalloilijan poikana on varmaan ollut aina selvää, että tie vie koripallon pariin? Ei, hänen ensimmäinen lajinsa oli jalkapallo. Koripallon Nkamhoua aloitti noin kahdeksanvuotiaana Helsingin NMKY:ssa valmentajanaan Eero Levä.

Silloinkaan kaikki ei mennyt täysin oppikirjan mukaan, kun kaksitoistavuotiaana Nkamhoua lopetti koripallon kokonaan vuodeksi. Lajin pariin hän palasi katukoriksen kautta.

– Sitten kun aloitin uudestaan, niin sen jälkeen tavoite on ollut NBA ja olla paras mahdollinen pelaaja, joka vain pystyn olemaan, Nkamhoua kertoo.

Levä oli juuri vaihtanut loukkaantumisten vuoksi pelitossut fläppitauluun ja valmennettavana oli ikäluokka, jossa riitti paimennettavaa.

– Olin nuori koutsi ja joukkueessa oli paljon vahvoja persoonia. Olli oli yksi niistä; aika räiskyvä kaveri nuorena. Hyvät hetket olivat tosi hyviä, mutta kääntöpuolena oli todella vahvat tunnereaktiot, Levä kertoo.

Levä muistelee tilannetta, jossa noin mikro-/mini-ikäinen Nkamhoua oli joukkueen happihyppelyllä kiivennyt parimetrisen kiipeilytelineen päälle ja kutsunut valmentajansa katsomaan, kun hän hyppäsi alas takaperinvoltilla.

– Kyllä se kuvaa sellaista rämäpäisyyttä, urheilullisuutta ja tietynlaista hulluutta, mikä pisti silmään, Levä nauraa.

– Tietysti tiesin, että kuka Ollin isä on ja äitikin on tosi pitkä nainen, niin itselle oli selvää, että jos hän jaksaa harjoitella ja innostuu, niin todennäköisyydet tulla hyväksi on aika korkeat. Tietysti on aika vaikea arvioida, mihin kaikkialle pelaaja voi mennä, koska tosi monta asiaa voi mennä pieleen matkan varrella. Potentiaali oli kuitenkin selkeä. Niinä aikoina, kun itse häntä valmensin, niin Olli oli hyvä pelaaja, muttei Suomen mittakaavassa parhaita, Levä jatkaa.

Pituuskasvu ja fyysinen herääminen osui B-juniorivuosille, jolloin rämäpäisyys, äärimmäinen urheilullisuus ja määrätietoisuus saivat lopulta palkintonsa, kun Nkamhoua alkoi erottua joukosta myös kokonsa vuoksi. 16-vuotiaiden SM-sarjassa Nkamhoua keräsi lähes tupla-tuplan ja pääsi edustamaan Suomen 16-vuotiaiden poikien maajoukkuetta EM-kisoihin.

Sudenpennut sijoittui kesällä 2018 EM-kisoissa viidenneksi, mikä on kaikkien aikojen toiseksi paras suomalaissijoitus koripallon arvokisoissa. Samassa joukkueessa pelasivat mm. Nkamhouan tavoin tulokaskauttaan NCAA:ssa pelaavat Mikael Jantunen ja Ville Tahvanainen, joka on myös Helsingin NMKY:n ’00-ikäluokkaa.

Jantunen ja Tahvanainen ovat jo tehneet debyyttinsä Susijengissä, missä vaiheessa on Nkamhouan vuoro?

– Kyllä Susijengi on mielessä ja siitä ollaan jo Hannon (Möttölä) kanssa puhuttu. Kyllä se on mahdollisuus, Nkamhoua sanoo.

Tennessee ei ole mikään pikkukoulu, vaan kotiluola Thompson-Boling Arenassa otteluita käy katsomassa keskimäärin noin 17 000 ihmistä. Huippupeleissä, kuten helmikuun alussa Kentucky vastaan, katsojamäärä hipoo maksimikapasiteettia 21 678 katsojaa.

– Ekat pari kertaa siinä nousi aikamoinen adrenaliini pintaan. Vähän ajan päästä ymmärtää, että koris on korista. Aivan sama katsooko yksi tyyppi vai 20 000, niin sinun pitää vain pelata korista, ei mitään muuta, Nkamhoua kertaa.

Vaikka joukkue oli viime keväänä Sweet Sixteenissä, niin kuluvaan kauteen joukkue koko aikamoisen myllerryksen. Joukkueen kolmivuotinen kulmakivi, ja kaksinkertainen konferenssin vuoden pelaaja, Grant Williams ilmoittautui NBA:n varaustilaisuuteen ja pelaa nyt tulokaskauttaan Boston Celticsissä.

Pelaajia lähti ja uusia pelaajia tuotiin sisään. Puolet joukkueesta on Nkamhouan tavoin freshmaneja, ensimmäisen vuoden pelaajia.

– Meidän kaudessa on ollut ylä- ja alamäkiä. Itse en ole löytänyt rytmiä, eikä rehellisesti sanoen koko joukkue ole vielä löytänyt yhteistä rytmiä. Nyt edessä ovat tärkeimmät hetket, jolloin nähdään, mikä on meidän potentiaali, Nkamhoua kertoo.

Nkamhoua on parhaimmillaan yltänyt loistosuorituksiin kuten joulukuun 11 pisteen ja 13 levypallon tupla-tupla Florida A&M:ää vastaan, mutta esimerkiksi tammi- ja helmikuun vaihteessa muutaman viikon pätkä meni alle kymmenen minuutin peliajalla. Tuolloin Nkamhoua tunnusti julkisesti, että otti peliminuuttinsa itsestäänselvyytenä.

Tennessee on konferenssinsa sarjataulukossa keskivaiheilla. Nurkan takana on jo marraskuu, March Madness, jolloin pelataan ensin konferenssien lopputurnauksen, minkä jälkeen edessä on mahdollinen kutsu NCAA:n lopputurnaukseen, Big Danceen.

– Tietenkin alkuvuodesta puhuttiin lyhyen ja pitkän ajan tavoitteista. Lyhyellä tähtäimellä aina seuraava peli pitää voittaa. Mutta takaraivossa on se, että halutaan päästä lopputurnaukseen messiin ja näyttää, että osataan pelata korista, Nkamhoua aloittaa.

– Samaan aikaan meidän pitää muistaa, että ei me olla vielä tehty mitään. Puolet meistä on freshmaneja, ei me olla ansaittu mitään, vaan meidän pitää tehdä töitä sen eteen.

Aiheet NCAA Nkamhoua Olivier Pääuutiset Sudenpennut Suomalaiset ulkomailla