Toista kauttaan Korisliigassa ja Kauhajoen Karhu Basketissa tahkoava Rene Rougeau oli varsin otettu valinnastaan maaliskuun kuukauden pelaajaksi. Aina 198-senttinen ikitaistelija ei välttämättä kylliksi massasta erotu, jotta vastaavia kunnianosoituksia tasaisesti uran varrelle osuisi.

Rougeaun suurimmat vahvuudet eivät nimittäin aina näy lainkaan tilastosarakkeita tuijottamalla. Kauhajoella Rougeau on joukkueen yhteen liimaava voima, jonka arvon koko kauhajokelaiselle koripalloyhteisölle aistii parhaiten paikan päällä lehtereillä.

– Olin valinnasta todella onnellinen. Jos ei muuta, niin se oli mitä parhain syntymäpäivälahja, synttärini olivat 25. maaliskuuta. En ole urallani saanut kuukauden pelaaja -titteliä hyvin pitkään aikaan, joten olen kiitollinen, että nyt valinta osui minuun, juuri 33 vuotta täyttänyt Rougeau kiittelee Koripalloliiton tiedotteessa.

Rougeau kasasi maaliskuussa keskiarvoikseen 15,7 pistettä, 10,5 levypalloa sekä 3,8 syöttöä. Loistava apupuolustaja myös torjui ottelua kohden 1,7 heittoa sekä riisti pallon 1,5 kertaa.

– Maaliskuu oli meiltä erinomainen, voitimme jokaisen ottelumme. Maaliskuumme toi vahvasti mieleen viime kautemme, kun jokainen ottelu tuntuu pieneltä pudotuspeliottelulta.

– Tässä vaiheessa kautta jokainen ottelu on otettava tosissaan. Ei voi enää odottaa, että hetken päästä koneet käynnistetään. Se on asia, jonka opimme viime vuodelta – erityisesti minä, Bojan (Sarcevic) ja Greg (Mangano). Meidän pitää olla joukkueemme johtohahmoja ja ylläpitää jatkuvasti tiettyä vaatimustasoa.

Rougeua on vuosien varrella rauhoittunut

Vaikka edelleen Rougeaun esiintymisessä parketilla ei ole juuri tunteikkuudesta pulaa, on miehen itsensä mukaan homma sillä saralla seestynyt reippaasti.

– Olen vuosien myötä oppinut olemaan maltillisempi ja hillitsemään tunteitani. Kun peli menee fyysiseksi esimerkiksi Vilpasta ja Pyrintöä vastaan, on pää pidettävä kylmänä. Siinä on minulla ollut paljon oppimista, etten menetä itsehillintääni pelin mennessä kuumemmaksi. Keskittyminen herpaantuu, jos huomio menee jatkuvasti muuhun kuin oman joukkueen pelaamiseen.

– Olen valmiimpi kaikkeen tähän kuin viime kaudella. Joudun välillä otteluiden aikana muistuttamaan itselleni, ihan ääneen, ettei kaikkeen hullutteluun voi lähteä mukaan. Välillä se on vaikeaa, mutta yritän pitää tunteet kurissa. Minun täytyy johtaa esimerkilläni, se on jotain, mihin olen toisena kautenani täällä keskittynyt.

Rougeau on viihtynyt Kauhajoella erinomaisesti. Kesken viime kauden Suomeen saapunut Rougeau pitää Karhu Basketia perhemäisenä yhteisönä.

– Kauhajoella on hyvä olla. Meillä on hyvä suhde pelaajien, valmentajien ja kannattajien kesken. Minä, Bojan ja Greg ilmaisimme jo mestaruuden jälkeen, että olemme valmiita jatkamaan täällä. Alkukausi mentiin vielä ilman Gregiä, mutta voin kertoa, että joka päivä olin häneen yhteydessä ja kehotin häntä palaamaan, kun mahdollisuus tulee. Kun hän vihdoin tuli tänne takaisin, olemme olleet oikeastaan siitä hetkestä asti jatkuvassa myötätuulessa. Palaset ovat loksahtaneet paikoilleen, alamme olla valmiita.

Kaikki perustuu yhteiseen kemiaan

Rougeau ei peittele Sarcevicin ja Manganon merkitystä omaan viihtyvyyteensä. Sarcevicia parempaa pelintekijää Rougeaun on vaikea kuvitella.

– Yhteinen kemiamme on meille kaikki kaikessa. Se on yksi iso syy, miksi halusin tulla takaisin Mestarien liigan karsintojen lisäksi. Esimerkiksi Bojanin kanssa olemme kuin veljeksiä myös kentän ulkopuolella.

– Yksi asia, joka on meille suuri etu, on se, että kannattajamme antavat tukensa myös vieraspeleissä, milloin Nokialla, milloin Tampereella, milloin Salossa. Kun katsomossa näkyy oranssia, tuo se joukkueelle valtavan paljon positiivista energiaa. On helppo pelata illasta toiseen tasollaan, kun kannattajat antavat joka ottelulle näin paljon arvoa.

Karhu Basketissa kaikkien on turvallista olla omia itsejään. Vaikka Rougeau on joukkueensa kokenein pelimies, ei hänkään saa minkäänlaista erikoiskohtelua joukkueen sisällä. Herjaa on kestettävä, olit kentällä sitten kuinka arvokas peluri tahansa.

– Olen joukkueen vanhin, joten minua kutsutaan välillä nelikymppiseksi. Se on vähän rankkaa, mutta kai se on aina jonkun oltava vanhin. Asiasta vitsaillaan aika paljon, Rougeau pyörittelee vähän kyllästynyt ilme kasvoillaan.

Rougeaun isä on suurin syypää koripallouraan

Rene Rougeau ei ollut koskaan kotikulmiensa lahjakkain urheilija. Los Angelesin kaduilla kilpailu on kovaa joka alalla.

Rougeaun tie koripalloammattilaiseksi on paljon kotoa tulleen esimerkin ansiota.

– Isäni pelasi koripalloa yliopistossa. Hän oli lähellä päästä NBA-leirille, mutta ikävä loukkaantuminen pilasi suunnitelmat. Isän kautta olen kasvanut koripalloilijaksi. Pelasimme aina yksi vastaan ykkösiä. Isä on edelleen minua parempi heittäjä, sen myönnän. Hän on ollut varmasti urallani kovin kriitikkoni, mutta samalla isäni on suurin syy siihen, millainen ammattilainen nyt olen.

– Olen muutenkin hyvin kiitollinen koripallolle. Olisin nuorempana koulussa varmasti seonnut ilman koripalloa. Los Angelesissa piti urheilla, yleensä joko korista tai amerikkalaista jalkapalloa, jottei ollut vaarana päätyä jengielämään.

Vielä yläkoulussa Rougeau oli hyvin kevytrakenteinen pelaaja, joka etsi paikkaansa joukkueessa.

– En ollut vielä yläasteella suinkaan mikään tähti joukkueessani. Meillä oli pari tulevaa NBA-pelaajaa (Darren Collison ja Jeff Ayres), jotka olivat paljon enemmän esillä. Olen edelleen paljon yhteydessä sen aikaiseen valmentajaani, joka pisti minut koville. Muutamat itkutkin on hänen valmennuksessaan tullut itkettyä, niin koville hän minut pisti. Valmentajani pisti minut tekemään töitä.

Yliopistouransa Nevadassa UNVL:n riveissä viettänyt Rougeau kasvoi NCAA-vuosinaan niin fyysisesti kuin henkisestikin.

– Yliopistossa taas sain valtavasti massaa ja tein entistä enemmän hommia koripallon eteen. Ilman niitä uhrauksia en olisi koskaan päässyt ulkomaille pelaamaan, jos olen rehellinen.

Ammattilaisuran startti otti aikansa

Yliopistokausien jälkeen Rougeau odotti omaa mahdollisuuttaan päästä ansaitsemaan taidoillaan myös elantonsa. Monen lahjakkaankin koripalloilijan ura päättyykin juuri tässä vaiheessa, kun ensimmäistä tarjousta ei koskaan sähköpostiin ilmesty.

– En saanut heti töitä yliopistourani jälkeen. Oli rankkaa olla tyhjän päällä miltei yhdeksän kuukautta, se oli stressaavaa ja masentavaakin aikaa. Kun tulet pienemmästä yliopistosta, niin se on aika tavallista, että ensimmäisen mahdollisuuden saanti voi kestää.

– Pelasin aluksi ilmaiseksi USA:ssa puoliammattilaisliigassa pienissä saleissa ja yövyin tyyliin pelikaverin äidin sohvalla. Se oli melkoinen muutos, kun oli jo tottunut pelaamaan suurille yleisöille. Se oli varsin brutaalia ja sai miettimään, että onko tämä kaiken vaivan arvoista.

Kuten usein elämässä, tuli Rougeaunkin sauma aloittaa unelmansa jahtaaminen miltei täysin sattumalta. Joku kuuli joltain jotain hyvää Rougeaun taidosta. Pian Rougeaun kädessä olikin lentolippu toiselle puolelle maapalloa.

– Luojan kiitos, joukkuetoverini kautta sain itsestäni lopulta sanaa liikkeelle. Kiitos myös sosiaaliselle medialle, joka auttoi saamaan kontakteja ympäri maailmaa. Sain muistaakseni Facebookin kautta viestin Uudesta-Seelannista ja vastasin heti, että koska haluatte minun tulevan sinne. Sen ensimmäisen askeleen jälkeen urani on ollut myötätuulessa. Ensimmäinen valmentajani Uudessa-Seelannissa onkin uralleni kenties kaikkein merkittävin, hän antoi minulle mahdollisuuden ja uskoi kykyihini.

Rougeau on pelannut Uuden-Seelannin jälkeen myös muun muassa Meksikossa, Venezuelassa ja Israelissa.

– Suomeen päädyin lopulta, koska Meksikosta ei tarjottu jatkosopimusta. Agenttini on osittain suomalainen (Jan Wieland), se tietenkin auttoi Korisliigaan päätymisessä. Kuulin pelkkää positiivista Suomesta täällä pelanneilta, kuten Adrian Henningiltä (LrNMKY).

– Oli aluksi turhauttavaa odottaa Suomesta lopullista tarjousta. Keskustelin Greg Gibsonin kanssa pitkään Katajaan menemisestä, mutta hän päätyi lopulta ottamaan sinne jonkun toisen. Kun Kataja-diili kariutui, sain nopeasti Kauhajoelta mahdollisuuden neuvotteluille. Keskustelin paljon valmentajan (Jussi Laakso) kanssa ja tuntui, että moni asia loksahti kohdilleen. He päättivät tarjota sopimusta ja loppu on historiaa.

Rougeaulle sopimus Kauhajoelle oli siinäkin mielessä merkittävä, että hän koki päässeensä vihdoin lähelle juuriaan.

– Minulle oli tärkeää saada ensimmäinen sopimus Eurooppaan, sillä sukuni on lähtöisin Ranskasta. Olin toki pelannut Israelissa, mutta ehkä sitä ei voi ihan laskea täysin Euroopaksi.

Karhu Basketin tarina kuin saduista

Kunnianhimoinen Rougeau rakasti Karhu Basketin tarinaa heti ensikuulemaltaan. Vuosikymmenten kova työ olisi mahdollista kruunata Pantteri-patsaan nostamisella.

– Oli mahtava tulla Kauhajoelle, tarina oli heti alkujaan kutkuttava. Joukkue, joka ei ollut koskaan juhlinut mestaruutta, sai lopulta omansa. Yhteinen matkamme sai näin heti satumaisen lopun. Nyt yritämme toistaa sitä kaikkea. Töitä riittää vielä valtavasti, mutta olemme siihen valmiita. Olen nähnyt, mitä mestaruus taustajoukoille merkitsi. Se tuo yhä voimaa.

Rougeau tietää, että mestaruuden uusimisesta haaveilemisessa on vaaransa. Mieli ei saa vielä karata liian pitkälle kevääseen.

– Emme voi katsoa liian pitkälle, vaan jokaiseen hetkeen on keskityttävä huolella. Kun pudotuspelit alkavat, heti ensimmäiseen kierrokseen on ladattava kaikkensa. Jos mielessä on vähänkään jo seuraavat kierrokset, käy huonosti. Sen olen oppinut seuraamalla koko elämäni koripalloa.

Vielä pari kautta parketilla

33-vuotias Rougeau on aina ihaillut niitä pelaajia, jotka malttavat lopettaa uransa ajoissa. Niinpä mies on luvannut itselleen lyödä tossut naulaan ennen kuin terveys siihen pakottaa.

– Olen ajatellut pelaavani vielä pari kautta. En halua pelata enää nelikymppisenä, en ole sellainen ihminen. Pian on aika siirtyä elämässä eteenpäin, perustaa perhe ja viedä opinnot vihdoin päätökseen.

– Haluan olla aina jollain tapaa mukana koripallossa, vaikka peliura loppuukin. Mutta tunnen, että vielä kropastani löytyy pari, ehkä kolme, kautta peliuraa.

Rougeau on saanut paljon inspiraatiota NBA-pelaajien uran päätöksiä seuraamalla.

– Haluan päättää urani omilla ehdoillani, kuten Dwyane Wade nyt teki. Siksikin on mietittävä tässä iässä jo tulevaisuutta uran jälkeen. En halua olla se pelaaja, jonka puhelin ei enää kauden jälkeen soikaan ja sitten olet tyhjän päällä.

Vilpas toivevastustajana finaaliin

Ennen uran päättymistä Rougeau aikoo vielä kokea mestaruushuuman uudelleen. Runkosarjan kakkosen kausi on ollut nousujohteinen ja monella mittarilla Karhu Basket on Vilppaan ohella suurin mestarisuosikki.

– Nyt meidän pitää vain pysyä terveenä, se on kaikkein tärkeintä. Meillä on oikeat palaset kasassa mestariksi. Esimerkiksi Cameron Jones, joka oli minulle tuttu jo Israelista, oli seuralta loistava hankinta. Hän tuo mieleen Kelvin Lewisin, joka pelasi meillä viime vuonna.

Rougeaulle kauden päättyminen finaalikoitoksiin viime kauden loppuotteluparia vastaan olisi kenties se makein reitti mestaruuden uusimiseen.

– Mestaruuden uusiminen vaati aina paljon. Mielestäni Karhu Basket on saanut paljon hyvää aikaan koko kaupungille ja itse asiassa koko Suomen koripallolle. Vilppaan kanssa olemme synnyttäneet sellaisen taisteluparin, jota on varmasti kiva seurata myös katsomosta. Tunnetta ja intensiteettiä aina riittää, kun Karhu Basket astuu kentälle, Rougeua hymyilee ylpeänä.

Aiheet Karhu Pääuutiset Rougeau Rene