Naisten maajoukkueen pitkäaikainen luottopelaaja lopettaa uransa – ”En pelaa tätä lajia enää itselleni”

Susiladiesin kulmakiviin viime vuosina kuulunut Tapiolan Hongan kasvatti Evita Iiskola, 25, on lopettanut koripallouransa.

– Jonkin aikaa ollut jo sellainen fiilis, että sitä kaipaa jotain muutakin elämään kuin vain pallon pomputtamista. Sisäinen motivaatio ei myöskään ole enää sillä tasolla, mitä se on ennen ollut, joten huomasin, että sitä alkoi kyseenalaistamaan omaa tekemistään. Varmasti omalla loukkaantumishistorialla on myös ollut tekemistä tämän päätöksen kanssa, Iiskola selventää Koripalloliiton sivuilla.

– Viimeinen tappo päätökselle oli varmasti se, kun huomasin, että en pelaa tätä lajia enää itselleni, vaan ihmisille ympärilläni. Silloin päätin, että nyt siirryn muihin juttuihin.

– Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö enää koskaan koripalloa pelaisi. Kuka sitä tietää, jos löydän intohimon koripalloon vuoden tai parin päästä. Sitä vaihtoehtoa en sulje koskaan pois. Lopettaminen tuntuu nyt parhaalta vaihtoehdolta, koska saan lopettaa omilla ehdoillani, enkä esimerkiksi vakavan loukkaantumisen takia.

Iiskola keräsi kasvattajaseuransa Tapiolan Hongan riveissä palkintokaappiinsa runsaasti SM-mitaleja sekä nuorten että aikuisten sarjoissa. Cup-voittoa kauden 2010/11 Naisten Korisliigan kehittyneimmäksi pelaajaksi palkittu Iiskola juhli kahdesti.

Tahkottuaan nuorella iällä Naisten Korisliigaa Iiskola siirtyi neljäksi kaudeksi NCAA:han Providencen yliopistoon. Yhdysvalloissa vietettyjen vuosien jälkeen Iiskola pelasi ammattilaisena Saksassa ja Italiassa. Naisten maajoukkueessa Iiskola ehti pelata 40 ottelua.

– Pienestä lähtien minulla oli tämä polku mielessäni: pelaan Suomessa, lähden Yhdysvaltoihin, sieltä Eurooppaan ja jossain vaiheessa palaan taas Suomen kentille. Nyt näyttää siltä, että tämä viimeinen osa polustani ei toteudu. Olen silti hyvin kiitollinen ja ylpeä omista saavutuksistani koripallokentällä ja sen ulkopuolella. En olisi ikimaailmassa uskonut, että tulen tapamaan näin monia uskomattoman ihania ihmisiä, saamaan näin upeita kokemuksia ja kilpailemaan näinkin korkeilla sarjatasoilla.

– Koripallo on avartanut maailmankatsomustani, muokannut persoonallisuuttani ja olen saanut sen kautta hienon koulutuksen. Näistä asioista hyödyn myös elämässä koripallon jälkeen. Tulen varmasti ikävöimään koripallon pelaamista, mutta eniten minulla tulee ikävä ihmisiä, joita olen koripallon kautta tavannut: valmentajat, pelikaverit, taustajoukot ja fanit. Onneksi heitä saa myös tavata kentän ulkopuolella.

– Haluan toivottaa kaikille koripalloihmisille mukavaa syksyä sekä alkavaa kautta. Tulemme varmasti törmäilemään katsomoissa!