Kovana korismiehenä tunnettu Särre, eli Miika Särmäkari, seurasi haltioissaan Lauri Markkasen tulokaskauden esityksiä ja oli muutenkin kuluneeseen NBA-kauteen tyytyväinen. NBA-haastattelussa Särre avaa lisäksi myös omaa korishistoriaansa

Sinut tunnetaan suurena koripallon ystävänä. Mistä innostus korikseen on lähtöisin?
– Ensimmäiset inspiraatiot tulivat varmaan isältäni, joka pelasi divarissa vielä, kun olin pieni. Hän laittoi meidän pihalle pienen korin, kuten myös kotiin ja siellä tuli palloteltua. Muistan, kun faija maalasi oikealla spraymaalilla sen Reebok Pumpit keltaisiksi, koska halusi niihin ”kesävärin”. Ajattelin, että tämä koris on liian leija urheilulaji, jos siihen liittyy kaikki tällainen. Eurosportilta muistan NBA-finaalit 1992 ja vielä yksityiskohtaisemmin 1993, jolloin olen lopullisesti hurahtanut. Jo sitä ennen seurasin 1991 finaaleja ja tein mm. Magic Johnsonin ja Michael Jordanin tilastoista vertailun kouluesitelmässä. Seurasin myös paljon ToPon juniorina ToPon miesten joukkuetta ja matkustin vierasotteluihin muiden juniorien mukana pudotuspelien aikana, Forssaan, Kotkaan, Lahteen jne.

Olet ollut nostattamassa omalla panoksellasi korisbuumia mm. lauluilla, Koripalloelämää -blogilla sekä Triplatupla-podcastilla. Kuinka tärkeä osa koripallo on elämääsi?
– Koripallo oli poissa elämästäni totaalisesti 19-vuotiaaasta noin kahdeksan vuoden ajan. Lopetin lukiossa pelaamisen ja innostuin toden teolla kirjoittamaan räppejä, vihasin sitä minun pelikassia, jota olin roudannut treeneihin 5 kertaa viikossa ja peliminuutit olivat kuitenkin olleet viimeiset juniorien SM-sarjavuodet hyvin rajallisia. Kärsin myös nuorena jonkinasteisesta masennuksesta ja se varmaan vaikutti kaikkeen. Innostuin uudestaan ihan hulluna joskus samoihin aikoihin, kun minun poika syntyi ja takaisinpäin ei ole ollut katsomista.

– Koripalloelämää.com -blogin tein, koska olin 2014 päivätöissä ja en osannut siellä toteuttaa tätä kirjoituspuolta tarpeeksi monipuolisesti, niin väänsin tuollaisen. Minusta tuntui myös, että koripallokeskustelusta puuttui Suomessa aina se minua kiinnostava pelipaita, lenkkari yms. kentän ulkopuolinen asia, niin sille toi oli omistettu. Myöhemmin mm. Hippo Taatila, minun pitkäaikainen frendi teki huikeita juttuja sinne taitavalla taustoituksella ja muutama muukin kirjoittaja auttoi. Nyt otin toistaiseksi sivun alas, koska jotenkin koen, että siirtymävaihe on tapahtunut.

– Suomi on nyt täynnä minua intohimoisempia ja asiantuntevampia lenkkari-, muoti- yms. friikkejä, jotka toteuttavat hienoja sivustoja jne. Minä teen noista Koripalloelämää -matskuista, jotka on kaikki tallella jonkun hienon kirjan joskus, joka on sitten ajankuva tällaiselle suomikoriksen neulan työntymiselle seuraavaan kohtaan. Mutta kiitos, jos ajattelet näin, että minulla on ollut tässä joku panos, niin kyllähän se lämmittää. Nyt minä teen tuon lahtelaisen hullun Lebron-vihaajan (toim.huom. Ville Mäkäläinen) kanssa aika kivaa Triplatupla-podcastia, saan puhua koriksesta joka viikko ja kulutan amerikkalaisen urheilumedian korissisältöjä varmaan enemmän kuin koskaan.

Miten olet seurannut suomalaisen koripallon kehitystä viimeisen vuosikymmenen aikana?
– Onhan koris huimasti kehittynyt, tavallaan globaalisti kiinnostavinta on se, miten Golden State uudelleen keksi sen pelityylin NBA:ssa, Stephen Curryn puolen kentän kolmoset etunenässä. Minä en ole niin vahvoja koriskokemuksia NBA:sta saanut sen jälkeen, kun näin Jordanin pelaavan ysärin alussa. Fiilis on todella kokonaisvaltainen ja tuntuu, että nyt todistetaan jotain, mistä ei ole takaispäin kääntymistä. Tämä nyt aasinsilta sille, että ollut kiva nähdä junnuja kisiksellä, katukoriskentillä ja 3 vs. 3 -turnauksissa pitämässä hauskaa ja heittelemässä noita Curry-heittoja. Olen itse taiteilija, niin se että tällainen taiteilu on yhä sallitumpaa ja hyväksytympää, on iloinen asia minulle.

– Suomikoriksen näkökulmasta tietysti tähän ympärille on valtavasti kasvanut Susijengi-buumin myötä kaikkea mahdollisuuksia ja mediaa ja erilaista tekemistä. Seurannut lähinnä yllättyneenä ja ihmeissäni, kun kaikki on ollut niin uutta, päästä ensimmäistä kertaa maajoukkueena huippuotteluissa kilpailemaan voitosta ja nähdä, miten yleisö on löytänyt lajin. Nyt tuntuu, että alkaa ikään kuin seuraava vaihe 2020. Pitää kääriä hihat ja alkaa rakentaa systemaattisesti joka sektorilla.

Näetkö, että jossain olisi vielä parannettavaa?
– Korisliigaa pitäisi markkinoida yhtenä liigana ja sen starat nostaa katukuvaan. Minun asiantuntemus ei riitä kritisoimaan mitään tiettyä toimijaa yksityiskohtaisesti, mutta liiton ja seurojen yhteistyön ennakkoluuloton kehittäminen ei varmaan haittaisi. Koen myös, että olisi hienoa, jos koripallo voisi olla junioritoiminnassa mukana näyttämässä esimerkkiä lajina, joka tarjoaisi enemmän seuratoimintaa, puitteita ja mahdollisuuksia liikkumiselle paineettomassa ympäristössä. Moni ei halua kilpailla niin ankarasti nuorena, mutta saattaisi silti haluta viihtyä ja liikkua lajin parissa. Tässä olisi valtava kansanterveydellinen mahdollisuus myös. Tiedän monta tyyppiä, joka ei vaan jaksa kuunnella esim. huutoa treeneissä tai halua huolehtia paikastaan joukkueessa, koska omassa elämässä on muutakin huolehdittavaa. Tällaisten tyyppien taidot saattaisi kehittyä paremmin vapaammassa ympäristössä.

Vietit nuoruudessasi kesiä Chicagossa. Millaisen vaikutelman paikallinen koripallokulttuuri jätti sinuun?
– Lähtemättömän. Tapasin minun chicagolaisen ystävän hänen puoliksi suomalaisen isoäidin syntymäpäiväjuhlien takia. Tyyppi oli puoliväkisin raahattu Suomeen, mutta onneksi Munkkiniemessä oli koriskenttä vieressä. Silloin ei ollut Internetiä ainakaan lapsilla tai samalla tasolla, niin tyyppi tuli seuraavana vuonna uusiksi vaan yhtäkkiä kentälle ja seuraavan vuonna pääsin 15-vuotiaana Chicagoon. Kävin siellä myös 17-vuotiaana. Molempina kesinä pelasin koripalloa n. 6-8 tuntia päivässä vähintään eri kentällä ja tutustuin paikalliseen hiphop-kulttuuriin. Sieltä se kaikki sitten lähti. Olin myös siellä, kun Bulls voitti Utahin Jordanin viimeisinä oikeina kausina ja ihmettelin, miten kaupunki pisti hulinaksi.

Miltä tuntui, kun Lauri Markkanen siirtyi Bullsiin?
– Uskomattomalta. Aivan tosi hyvältä. Jo hänen varaamisensa Minnesotaan jaksoi ihmetyttää, vaikka se oli tietysti näyttöjen perusteella loogista. Saada hänet Bullsin keulakuvaksi oli vaan liian hyvää ollakseen totta. Herättäkää mut, itse asiassa tämä ei kuulosta siltä, että tämä olisi totta vieläkään, kun tätä kirjoittaa.

Mitä mieltä oli Markkasen debyyttikaudesta?
– Edellisvuonna potentiaalinen vuoden tulokas. Tänä vuonna sattui järjettömän kovatasoinen rookie-nippu ja se, että Markkanen valittiin heidän rinnalle All Rookie First Teamiin, oli tietyllä tavalla ehkä jopa yhtä kova kunnianosoitus, kun voittaa edellisvuonna mahdollinen palkinto. Henkilökohtaiset piste-ennätykset ja liigan kolmosennätykset ja Markkasen luonteva media-esiintyminen ja hyvä meno huomioonottaen, niin ei voisi uskomattomampaa starttia NBA-uralle toivoa. Kävin Chicagossa joulukuussa ja pääsin katsomaan yhden pelin juuri Clevelandia vastaan ja ostin samalla kaikki mahdolliset Markkanen-paidat, kun ne vaan tuntuivat toinen toistaan hienommilta. Markkasen villi sneakergame myös pitää yllä suomalaista lenkkaritietoisuutta, jopa LeBron huomioi ne Laurin kengät muutamaan otteeseen kaudella.

NBA-kausi saatiin juuri päätökseen ja Golden State juhli jälleen mestaruutta. Löytyykö terveelle Warriorsille lähitulevaisuudessa pysäyttäjää?
– Niin kauan, kun organisaatio pystyy maksamaan neljälle tähdelle ja rakentamaan joukkueen ympärille, niin en näe selkeää vastustajaa lähivuosina. Bostonilla on tähän toki parhaat edellytykset, mutta sekin edellyttää tervettä kautta kaikille pelaajille ja muutamaa onnistunutta pelaajasiirtoa ja lähihistoria on osoittanut, että tämä kaikki on helpommin sanottu kuin tehty.

Entä millainen maku NBA-kaudesta ylipäänsä?
– Mielestäni hyvä kausi, täysin erilainen kuin moni muu kausi villin off-seasonin takia. Kevin Durantin siirtyminen olosuhteiden armosta vahvimpaan mestarijengiin heitti voimasuhteet nurin vähintään seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi liigassa, joten ainakin villejä pelaajasiirtoja ja kovaa kirittämistä, kuten tänä vuonna nähtiin Rocketsilta, on odotettavissa myös muilta jatkossa. Lähtökohtaisesti kentän ulkopuolella minun mielestä NBA jatkaa esimerkillistä toimintaansa verrattuna muihin Amerikan ammattilaisliigoihin nostamalla ensimmäisten joukossa esim. mielenterveysasioita avoimesti viestintäänsä. Tällaista kautta oli ilo seurata!

NBA-kesän suurin puheenaihe on tietenkin LeBron Jamesin jatko. Mihin uskot LeBronin lopulta päätyvän?
– Uskon, että LeBron menee Lakersiin. Luulen, että se haluaa oman poikansa pelaamaan sinne parhaaseen mahdolliseen korisohjelmaan ja että tyyppi voi nauttia median huomiosta ja ottaa rennosti perheensä kanssa. Jos vielä hän sattuisi Lakersin nostamaan menestykseen, niin se tekisi hyvää LeBronin ”narrativiille”, joka on tämän hetken muotisana korismedioissa. Boston, Houston tms. joukkueet eivät niinkään. Ne tuntuisivat liian helpoilta ja stressaavilta perheelle. Myös argumentti siitä, että LebBon on pelannut vain idässä, jouduttaisiin tämän myötä heittämään romukoppaan. Se oli loogisen tuntuinen seuraava haaste. Mutta sinne tarvittaisiin sitten Kawhi, Lillard, Paul George -tyylisiä starboja ympärille, joka on täysin mahdollista.

– Minä aina mietin, että miten muka noin iso stara tarvitsisi mediahuomioita tai mitä väliä sillä on missä se pelaa, koska ne on koripallon ulkopuolisia tekijöitä. Mutta aina kun itse käy vaikka Losissa, niin tajuaa, että ”ai niin, helvetti. näin mukavaa täällä on jo sään ja yleisen rentouden puolesta, tänne se Lebronkin varmasti tulee”.

Loppuun vielä paras NBA-muistosi?
– Minun paras NBA-muistoni on varmaan telkkarin välityksellä Bulls-Suns -finaalien seuraaminen ja tilastoiden nörttääminen 1993, Bullsin mestaruudet todistettuna 1997 ja 1998. Kun näin GSW:n ensimmäisenä mestaruuskautena livenä MSG:llä New Yorkissa runkosarjan lopulla ja sen todistaminen, kun tihrustin pikkuruudusta New Yorkin kellariasunnossa suorassa lähetyksessä, miten Curry uskalsi ottaa miltei puolesta kentästä kolmosen ratkaistakseen tuona kautena Oklahomaa vastaan runkosarjan lopussa ottelun. Silloin tuntui, että se oli heitto, joka muutti koripallon lopullisesti.

Aiheet NBA Pääuutiset Särre