Stand up –koomikko Sami Hedberg tunnetaan koripallon ystävänä ja hän on tuttu näky koristapahtumista oli se sitten pelikentän puolelta, vetämässä stand up –show’ta Montpellierin EM-kilpailuissa tai muuten vain nauttimassa otteluiden tunnelmasta kentän laidalla. Hedberg kertoo tämänkertaisessa NBA-haastattelussa omasta suhteestaan koripalloon ja NBA:han.

Mistä olet saanut kipinän koripalloon?

– 7-vuotiaana Lauttasaaressa liityin ToPoLan porukkaan ja pelasin siellä koko lapsuuteni aina parikymppiseksi armeijan jälkeen saakka. Silloin tuli treenattua neljä kertaa viikossa enkä ole vieläkään jättänyt koripalloa. Nykyään tulee vain mentyä hieman vähemmällä sykkeellä.

Toimit myös Korisliigassa pelaavan Seagullsin omistajaportaassa. Miten päädyit lähtemään siihen projektiin mukaan?

– Aloitin stand upin tekemisen vuonna 2005 ja olen ollut siinä mukana nyt 12 vuotta. Koripallo hieman jäi siinä. Sitten Kulvikin Janne kysyi minua Seagullsiin mukaan ja annoin suoraan kysymykseen suoran vastauksen. Pyöritän omaa yritystä, niin olen siinä yritystoiminnassa mukana. On ollut kyllä tosi mielenkiintoista.

– Olen hallituksessa mukana, mutta olen muuten enemmän markkinoinnin puolella ja vienyt koripallon sanomaa eteenpäin sosiaalisessa mediassa ja haastatteluissa sekä ideoinut ottelutapahtumia. Kisahalli on suojeltu kohde, ettei siellä ihan NBA-tason tapahtumia pystytä järjestämään.

Miten olet ollut tyytyväinen Seagullsin kauteen?

– Tulin mukaan hyvään vaiheeseen. Hesassa ei ollut ToPon jälkeen omaa korisjoukkuetta ja katsojilta oli kysyntää. Kesti hieman aikaa, mutta ihmiset ovat löytäneet pelit tosi hyvin. Viime vuonna voitimme pronssia ja nytkin näyttää tosi hyvältä. Kaikki on mahdollista. Minun näkemykseni on, että jonain päivänä voisi pelata myös isommassa hallissa, kun Kisahalli uhkaa jäädä pieneksi.

– Olemme Larkaksen Mikon (Seagullsin päävalmentaja) kotoisin samalta saarelta, käyneet samaa koulua ja pelanneet samassa joukkueessa, joten olemme ihan lapsuuden kavereita. On mielenkiintoista mihin tiet veivät. Seagullsissa on hyvä organisaatio ja hyvä meininki ja siinä on mukava olla, vaikka Helsingin kaupungin puolelta toivoisi hieman rennompaa otetta nimenomaan Kisahallin suhteen.

Kuinka paljon seuraat tai olet seurannut NBA:ta?

– Juuri kavereiden kanssa mietimme 1990-luvun Bullsin finaaleita, kun lainasimme kavereilta VHS-nauhoja ja katsoimme finaaleita niistä. Sieltä asti on tullut seurattua. Kaapista löytyy aika usean pelaajan pelipaitoja aina Michael Jordanista Kobe Bryantiin ja LeBron Jamesista Vince Carteriin. Jordan ja Bulls olivat kuitenkin minulle aina ne tärkeimmät. Sen jälkeen seurannassa tuli pieni suvantovaihe, mutta nyt taas Markkasen myötä on ollut helppoa seurata ja pelejä tulee katsottua paljon enemmän.

Mitkä olivat mietteet, kun Markkanen siirtyi lopulta suosikkiseuraasi Chicago Bullsiin?

– Se oli outo juttu, että hän siirtyi juuri siihen. On ollut maagista katsoa Laurin pelejä ja kuinka hyvin hän on pelannut. Olen käynyt katsomassa NBA-pelejä Los Angelesissa, New Yorkissa ja Brooklynissä varmaan yhteensä 6-7 peliä. Olen fiilistellyt Markkasen pelejä ja superlatiivit ovat loppuneet kesken. Hän on ainutlaatuinen pelaaja.

Onko suunnitelmissa mennä katsomaan Markkasen peliä?

– Kevään aikana olisi tarkoitus ja varmaan saan ujutettua sen johonkin väliin.

Sinulla on vitsi koripallo- ja jääkiekkopelaajista, jossa baaritiskillä oleva nainen ei juuri korvaansa korispelaajalle hetkauta. Onko koripalloilijoiden arvostus mielestäsi kuitenkin nousussa?

– On varmasti. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jääkiekko on Suomessa niin iso laji ja olin Teemu Selänteen kanssa olympiakisoissa samassa produktiossa mukana, ja se vahvisti minulle sitä kuinka tärkeää on, että nuorisolla on hyviä roolimalleja. NBA on ollut aika kaukainen, mutta nyt se on tullut Markkasen myötä lähemmäksi.

– Olin silloin Bilbaossa MM-kilpailuissa ja se oli aivan sairasta, kun halli oli täynnä suomalaisia. Se on yksi merkki lisääntyneestä kiinnostuksesta. Olen kaikessa aina vähän suuruudenhullu ja haluan viedä haaveet mahdollisimman paljon eteenpäin. En näe mahdottomana, että tulevaisuudessa Helsingissä voidaan pelata isommassa hallissa 3000-5000 katsojan edessä Korisliigaa ja myös muilla paikkakunnilla. Kyse on vain siitä milloin se tapahtuu.

Paljon on puhuttu, että olosuhteet vaikeuttavat esimerkiksi Korisliigan kasvua, kun joukkueet pelaavat pienissä halleissa. Näetkö asian samalla tavalla?

– Se on varmasti monesta asiasta kiinni. Korisseuroilla suurin osa liikevaihdosta tulee yleisöstä ja siinä on sitten kumppanit päälle. Mitä kiinnostavampi joukkue on, sitä enemmän mukaan saa kumppaneita ja sitä enemmän kumppanit saavat siitä ja sitä kautta pystytään luomaan elämyksiä katsojille. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kesäisin pelattavat katukoristurnaukset, Koposen ja Salinin pelit Euroliigassa, Markkanen NBA:ssa ja EM-kotikisat tuovat näitä asioita esille.

Haluatko lisätä loppuun vielä jotain?

– Haluan vielä fiilistellä sitä millainen peli koris on. Olen saanut siitä tosi hyviä frendejä ja ystäviä sekä tietysti urheilupohjan. Lisäksi koripallo on fiksu laji ja voin suositella sitä kaikille. Taitaa vain olla niin, että tällä hetkellä harjoitusvuorojen saanti on vaikeaa, mutta täytetään puistot koriskentillä, niin voidaan pelata ulkona se kuusi viikkoa, mitä Suomen kesässä ehtii pelata. Oli hyvä päätös alkaa pelata koripalloa ja vieläkin tulee maanantaisin treenattua kavereiden kanssa.