Kimmo Muurinen NBA-haastattelussa: ”Petteri Koponen saa nyt maistaa omaa lääkettään”

Vuonna 2014 päättyi merkittävä suomalainen koripalloura, kun Kimmo Muurinen laittoi pelikengät ammattilaistasolla naulaan. Tämän jälkeen laji on vienyt yhä miestä, ja SuomiKoris.com haastatteli nyt pilke silmäkulmassa kysymyksiin vastaillutta Muurista uran jälkeisen elämän ja NBA:n tiimoilta.

Lopetit aktiiviurasi pelaajana 2014. Mitä elämään kuuluu nykyään? Oletko lajin parissa tekemisissä?

Pidin lopettamisen jälkeen koripallosta noin vuoden taukoa. Huomasin kuitenkin nopeasti, että on kivempaa olla hyvässä kunnossa kuin ränsistyttää kroppaa pelkästään tietokoneen ääressä istuen. Saimmekin kasaan vanhojen junnuvuosien pelikavereiden kanssa joukkueen SM-35 seniorisarjaan. Ilman tätä porukkaa tuskin pelaisin missään ja kuntoilu olisi huomattavasti vaikeampaa. Nyt on menossa kolmas kausi ja taskussa yksi seniorimestaruus ja hopea.

Uran jälkeen työskentelin pienessä startup-pelifirmassa. Toimin muun muassa pelisuunnittelijana, projektimanagerina, 3D-mallintajana ja animaattorina. Pelifirmassa työskentely oli ollut pitkään tavoitteenani ja tuo aika olikin todella antoisaa. Valitettavasti rahoituskuviot laittoivat projektin toistaiseksi jäihin. Viimeisen vuoden olen työskennellyt projektimanagerina IT-yrityksessä.

Viime keväänä aloitin valmentamisen Helsingin NMKY:ssä. Tarkoituksena on kokeilla miltä valmentaminen tuntuu, sillä olisi tyhmää heittää hukkaan sitä tietoa mitä ehkä on vuosien varrella koriksesta tarttunut. Toistaiseksi on ollut erittäin mielenkiintoista ja haastavaa nähdä tuotakin puolta, vaikka en aiemmin siitä kovin kiinnostunut olekaan ollut. Omien poikieni pelien seuraaminen koriskentän laidalla varmasti vaikutti ajatukseen kokeilla valmentamista.

Mikä sytytti ensimmäisen kipinän koripalloon?

Aloitin koriksen Kontulan Panttereissa noin 7-vuotiaana. En nyt muista enää syntyikö jotain suurta kipinää tuolloin nuorena. Koris vain oli kivaa, ja kun pärjäsin aina ihan hyvin niin ei missään vaiheessa kyllästynyt lajiin ja jaksoi käydä treeneissä.

En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut koripallosta harjoitusten ulkopuolella. En ole käynyt juurikaan koskaan heittelemässä omalla ajalla, katsonut paljon pelivideoita tai fanitellut joukkueita tai pelaajia.

Mikä merkitys NBA:lla on ollut sinulle? Mitkä ovat parhaimmat muistot liittyen sarjaan?

NBA:lla on aina ollut hyvin pieni merkitys minulle. Nuorempana en ollut kovin kiinnostunut ja pelien näkyvyys Suomessa oli aika huono. Nykyään olen vasta Lauri Markkasen ja oman valmentamisen vuoksi alkanut seurata sarjaa hieman enemmän, lähinnä vain Bullsin pelejä.

Nuoruudesta ei juurikaan NBA-muistoja ole. Joskus oli joitain väkinäisiä NBA-jengien viirejä ripustettu seinälle Sakari Pehkosen julisteen yläpuolelle. Nykyään saan kivasti huumoria lueskellessani Facebookista kavereiden vääntöä siitä, kumpi on ”the GOAT”: Stephen Curry vai LeBron James.

Stephen Curry vai LeBron James?

Teen vaikka pientä listaa mitä olen kuullut ja nähnyt näistä kavereista:

Curry
– Kuulemma heittää kolmosia hyvin ja erikoisella, mutta nopealla tekniikalla. Pikaisella googlauksella kauden kolkkiprossat pyörineet siinä 41-45%, mikä on ihan OK.

– Vissiin ihan vikkelä kiemurtelija.

– Pureskelee hammassuojia tosi ärsyttävästi omasta mielestäni, muiden mielestä se on varmasti tosi makeeta.

James
– Karmea fysiikka ja epäreilujen highlight-suoritusten katselusta menee maku koko lajiin.

– Jengi vinkuu, että pääsee idästä aina helpolla finaaleihin. Mene ja tiedä.

– Randy Blythe ja Lamb of God laulavat gospelkappaleessaan “Break you”, ilmeisesti viitaten juuri Jamesiin seuraavasti: “In the presence of greatness the humble can only bow.”

Näiden faktojen pohjalta, ja koska hammassuojien raivostuttava mukeltaminen ärsyttää, jos on pakko valita, niin sanon vaikka James.

Mitä havaintoja olet tehnyt maailman parhaasta sarjasta kuluvalla kaudella?

Olen vasta alkutaipaleella pelien katsomisessa ylipäänsä, saati analyyttisemmin ja vähän eri kulmasta kuin pukukopissa vastustajan yksittäisiä pelaajia ja kuvioita päntäten. Olen aina arvostanut joukkuepelaamista yksilösuorituksia enemmän, joten ehkä se on erottunut, että NBA:ssa on menty enemmän juuri joukkuepelaamisen ja siten ehkä enemmän eurooppalaisen koriksen suuntaan. Tosin kokemukseni ovat aika vähäiset lähivuosien NBA-peleistä, mutta enemmän yksilösuorituksia painottava käsitys minulla on liigasta ollut.

Eniten vihaksi pistää käsittämättömät heittovalinnat, joita ei juurikaan näkynyt parissa Euroliigapelissä, jotka olen hiljattain nähnyt. Tässä mielessä Korisliiga ja NBA ovat samankaltaisia.

Mikä tekee Lauri Markkasesta nähdäksesi poikkeuksellisen pelaajan?

En suureksi harmikseni ehtinyt pelata Laurin kanssa, enkä juurikaan ehtinyt nähdä hänen pelaavan Suomessa, poislukien Helsingin EM-kisat. Markkasen poikkeuksellisuudesta voi varmasti lukea parempia analyysejä muiden kertomana.

Mainittakoon tässä kuitenkin, että pidän poikkeuksellisen oikeudenmukaisena sitä, miten Petteri Koponen saa nyt maistaa omaa lääkettään vastaillessaan haastatteluissa vain Markkasta koskeviin kysymyksiin. Saman kohtalon kokivat kaikki muut Susijengin pelaajat Koposen kohdalla vuosikymmen sitten.

Miltä näyttää Susijengin tulevaisuus? Minkä askeleen yksi maan kiinnostavimpia palloilujoukkueita ottaa seuraavaksi?

Odotan huumaan pienoista laantumista, ja mielenkiinnolla seuraan miten nuoret pelaajat raivaavat tietään seuraavien vuosien aikana pelaavaan kokoonpanoon. Jonkinlainen asteittainen sukupolvenvaihdos on luonnollisesti edessä lähivuosina, mutta saavutettu taso on pidettävä.

Toinen mielenkiintoinen seurattava on se, miten joukkue käsittelee tasavertaisena kilpailijana tai ennakkosuosikkina peliin lähtemisen ja systemaattisesti hankkii rutiinivoittoja. Tässä on varmasti suuri henkisen kehityksen paikka.

Kuka vie NBA:n mestaruuden kauden päätteeksi?

No vaikka sama, eli Golden State Warriors, koska en ole kuullut että kukaan olisi ehdottanut muita.