Pyrinnön kaksikko hehkutti universiadin kokemusta: ”Hienoimpia kokemuksia urheilu-urallani”

Pyrinnön Topias Palmi ja Alex Vaenerberg edustivat Suomea haastajamaajoukkueen paidassa Etelä-Korean Gwangjussa järjestetyissä universiadeissa. Palmi ja Vaenerberg raivasivat tiensä kisajoukkueeseen 19. pelaajan ringistä, jossa mukana olivat Pyrinnöstä myös Osku Heinonen sekä Mikael Sandberg.

Molemmat pelaajat pitivät kokemusta hienona ja opettavaisena.

– Todella hieno kokemus! Sai pelata sellaisia maita vastaan, joita ei todennäköisesti koripalloa pelatessa muuten kohtaa (Japani, Taiwan). Myös tunnelma ja yhteisöllisyys kisakylässä oli aivan mahtavaa. Päälle 10,000 urheilijaa oli pakattuna pariinkymmeneen vierekkäiseen pilvenpiirtäjään, Palmi hehkuttaa Pyrinnön sivuilla.

Vaenerberg oli Palmin kanssa samoilla linjoilla.

– Universiadit ovat olleet urheilutapahtumina hienoimpia kokemuksia urheilu-urallani. Olin myös kaksi vuotta sitten mukana Venäjällä Kazanissa, ja vaikea edes kuvailla kuinka hienoa on olla osallisena ja edustaa Suomea tällaisessa yli 10 tuhannen urheilijan tapahtumassa. Kisat eroavat esimerkiksi aikaisemmista junnujen EM-kisoista missä pelataan vain korista juuri siten, että on kaikki eri kesälajit mukana ja on mahdollista seurata hieman myös muiden lajien otteluita ja urheilijoita. Periaatteessa kyseessä on olympialaisten jälkeen maailman suurin urheilutapahtuma, joten siitä voi tehdä päätelmiä tapahtuman suuruudesta.

Suomi sijoittui turnauksessa lopulta sijalle 14 ja pääsi kohtaamaan myös maailman huippumaita Ranska, Liettua ja Serbia etunenässä.

– Pahimmiksi vastustajiksi luokittelen joukkueet, joissa oli kokoa ja urheilullisuutta. Esimerkiksi Ranska oli pahin mahdollinen joukkue meitä vastaan, sillä jokaisella paikalla löytyi vähän isompia ja urheilullisempia pelaajia. Liettua oli myös hyvin paha vastustaja meille joukkueena, mutta itselleni helpotti se, että monet pelaajat tunsin Baltian liigan peleistä, Palmi pohtii.

Suomi pelasi samassa lohkossa Ranskan, Japanin, Taiwanin, Liettuan ja Australian kanssa. Suomi voitti alkulohkossa Japanin ja Taiwanin.

– Meillä kävi aika huono tuuri lohkojaoissa. Saimme samaan lohkoon Ranskan, Liettuan ja Australian, jotka ovat kaikki tunnetusti kovia korismaita. Hävittyämme niille, sijoitusotteluissa saimme vastaan vielä mm. Serbian ja Montenegron, joten todella kovia pelejä ja vastustajia tuli kyllä vastaan. Ehkä kaikista mieleenpainuvin oli Ranskan joukkue, joka oli aivan käsittämättömän urheilullinen, ja periaatteessa kahta pointtia lukuun ottamatta kaikki joukkueessa pelasivat raudan yläpuolella, Joukkueen back-up sentteri oli mm. 218-senttinen hyvin liikkuva heitontorjuja. Heitä vastaan johdimme ensimmäisen erän jälkeen vielä 18-13, kunnes Ranska sai pelin juonesta kiinni ja meni menojaan voittaen lopulta about 35 pinnaa, Vaenerberg mitti.

Molemmat pelaajat pitivät Suomen vahvuutena tasaisuutta, mutta heikkoudet löytyivät koon ja heittopelin puolella.

– Vahvuutemme oli ehdottomasti joukkueemme tasaisuus. Jokaiselle pelipaikalle löytyi monta korvaajaa, siten että pelimme taso ei laskenut. Heikkoutemme oli kokemattomuus, joka vaikutti varsinkin heittoprosentteihin ja siihen miten voittaa tiukat pelit, Palmi analysoi.

– Joukkueemme vahvuuksista sanoisin, että aggressiivinen pelityyli sekä laaja rotaatio. Heittopeli olisi voinut olla meidän vahvuus, mutta emme oikein missään vaiheessa päässeet joukkueena hyvään heittovireeseen turnauksen aikana. Suurimmat ongelmat hyviä korismaita vastaan olivat korin alla. Meidän isot ovat enemmän 4 paikan pelaajia ja hieman lyhyempiä vastustajien mörköihin verrattuna. Sen seurauksena levypalloissa otettiin aika pahasti turpaan aina ja jäätiin muutenkin hieman pieneksi. Meillä oli hankaluuksia päästä painttiin ja skorata sieltä. Alex Murphy oli oikeastaan ainut joka onnistui siinä, Vaenerberg miettii.

Omalta kohdaltaan pelaajat olivat suhteellisen tyytyväisiä peleihinsä.

– Omalta osaltani pelit menivät ihan hyvin, tyytyväinen olen. Jokaisessa pelissä johon sain itseni pelikuntoon, sain tehtyä sellaisia asioita joista valmentajat antoivat kiitosta ja uskon, että autoin joukkuetta. Pyrin myös kentän ulkopuolella pekkolamaiseen ”Jerryn” -heittoon ja hengenluontiin, jossa onnistuin… No, en tietenkään niin hyvin kuin Ville itse, Palmi kiittelee joukkuekaveriaan.

– Henkilökohtaisesti olen ihan tyytyväinen miten kisat menivät. Alkuun oli todella suuria hankaluuksia aikaeron kanssa ja oli vaikeuksia päästä pelirytmiin. Mutta turnauksen edetessä otteet paranivat, ja onnistuin hyviäkin korismaita vastaan kohtalaisesti, kuten Liettuaa vastaan 9p ja Serbiaa vastaan 11p. Muutenkin oli hienoa päästä mittaamaan jälleen tasoa omanikäisiä maailman huippupelureita vastaan.

Molemmat ovat nuorten maajoukkueissa pelanneet EM-otteluja ja Aasian maiden kohtaaminen oli uusi kokemus.

– Aasialaiset joukkueet pelasivat aggressiivisesti ja älyttömällä tunteella. Taito korvattiin vauhdilla ja kovuudella. Suurin ero suuriin koripallomaihin löytyi siitä, että tarkkaa ja viimeisen päälle hiottua pelisysteemiä ei oikein ollut. Aasialaiset luottivat useisiin kaukoheittoihin ja kamikaze-paikkaprässeihin, Palmi kuvailee.

– Pelasimme kolmea eri Aasian maata vastaan (Japani, Taiwan & Kiina) ja pelit olivat kyllä todella erilaisia kuin se mihin olen Euroopassa tottunut. Kaikennäköistä prässiä ja paikkaa tuli vastaan, ja pallon perään säntäiltiin odottamattomistakin tilanteista. Pelit olivatkin enemmän tai vähemmän hyvin sekavia, missä yritimme pitää kontrollia ja voittaa heidät pituusylivoimallamme sekä paremmilla koristaidoilla. Mutta yritystä ja energiaa vastustajilta ainakin löytyi, Vaenerberg arvioi.